← Takaisin

Barokkihelmet museon arkistosta soivat Sibelius-salissa 3. syyskuuta

”Ruotsin musiikin isäksi” tai ”Ruotsin Händeliksi” usein kutsuttua Johan Helmich Romania kuullaan Sibelius-museon saleissa 3. syyskuuta sekä keskustelun että musiikin muodossa. Nelihenkinen kamariensemble tulkitsee valikoiman Romanin Kymmenestä triosonaatista tutkija Andreas Edlundin johdantoluennon jälkeen.

Suomalaisia ja saksalaisia sukujuuria omaava Johan Helmich Roman (1649–1758) syntyi Tukholmassa. Häntä ympäröi rikas kulttuuriperintö, ja hänen isänsä opetti hänelle viulunsoittoa kotona, jossa musiikillinen lahjakkuus huomattiin nopeasti. Jo 11-vuotiaana Roman sai osallistua hovin konsertteihin ja kuusi vuotta myöhemmin hän sai työpaikan hovikapellista, jossa hän viulun lisäksi soitti oboeta.

Vuodenvaihteessa 1715–1716 Roman harjoitteli Georg Friedrich Händelin alaisuudessa King’s Theatre -teatterissa Lontoossa, jossa hän syventyi kontrabassoon. Monen vuoden kiertelyn jälkeen hän palasi Ruotsiin, jossa hänet 1731 nimettiin hovikapellin johtajaksi. Uuden toimen myötä Roman avasi rajattua hoviorkesterin toimintaa tavalliselle kansalle.

Säveltäjän suomalaisuudesta on keskusteltu eri julkaisuissa useaan otteeseen. Uuteen Auraan Sune Carlsson kirjoitti 1954 artikkelin Heikki Klemetin ja Otto Anderssonin Romania koskevista kirjoituksista: säveltäjällä oli suomalainen tausta, mutta häntä ei voi pitää suomalaisena säveltäjänä. Roman ei ollut asunut tai käynyt Suomessa juuristansa huolimatta, mutta nuotteja hän lahjoitti Suomeen näiden kunniaksi.

Kymmenestä triosonaatista yhdeksän on säilynyt Sibelius-museon arkistossa. Nuottikopio on päivätty 1700-luvulle ja saapui arkistoon Soitannollisen Seuran myötä. Seuran hallinnossa nuotit ovat olleet vähintään vuodesta 1792 asti, mutta ovat saattaneet saapua heille Romanin nuottilahjoituksen kanssa jo 1749.

Urkuri-cembalisti Julia Tamminen, sellisti Carolina Bjon sekä barokkiviulistit Hanne Lund ja Katriina Rainio esittävät valikoiman Triosonaateista. Hanne Lund on jakanut ajatuksiaan konsertista lyhyessä haastattelussa.

Kamarimusiikki on aina ollut Lundille läheistä ja Romanin teokset jo pitkään tuttuja. ”Olen esittänyt usein muutamia hänen sooloviuluteoksistaan, joiden nimi on Assaggio. … Triosonaatteihin en ollut aiemmin tutustunut”, kertoo Lund. Hän kuvailee, että sonaateista ”löytyy myös paljon virtuoottisia elementtejä”, joita hän toivoo voivansa heijastaa yleisölle. ”Toivoisin, että voisimme välittää esityksellämme tämän musiikin eleganttiutta, tietynlaista hienostunutta sävyä, mikä varmaankin juontaa juurensa Romanin tehtävään hovimuusikkona.”

Lyhyessä haastattelussa Andreas Edlund, freelance-muusikko ja tutkija Tukholman kuninkaallisessa akatemiassa, kertoo luennostaan. Hän toivoo pystyvänsä välittämään, ”mikä on kiinnostavaa ja jännittävää musiikin ja muusikoiden välisessä yhteydessä”. Vaikka Roman on tutkijalle jo opiskeluajalta tuttu, olivat Triosonaatit uudempia. Sonaatit olivat hänen ensimmäinen toimitustehtävänsä. ”[Projekti oli] yksi ensimmäisistä, jossa oli enemmän lähteitä … Lähdetilanteen käsitteleminen oli erittäin opettavaista.”

Lähteet:

Edlund, Andreas. Levande Musikarv: Johan Helmich Roman. https://levandemusikarv.se/tonsattare/roman-johan-helmich/

Klemetti, Heikki. Radiokuulumaa. 20.5.1944. Uusi Suomi. Sibelius-museon arkisto

Carlsson, Sune. Kuka oli Johan Helmich Roman? 7.8.1954. Uusi Aura. Kansalliskirjasto