← Takaisin

Kuukauden esine: Kolme intialaista rumpua

Vuonna 2026 Sibelius-museon kokoelmat juhlivat satavuotissyntymäpäiväänsä. Laskemme kokoelmien saaneen alkunsa vuonna 1926, kun Otto Andersson valittiin Åbo Akademin ensimmäiseksi musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professoriksi. Andersson oli jo pitkään haaveillut musiikkihistoriallisen museon ja kirjaston perustamisesta Suomeen, jotta kotimainen musiikkiperintö ei vaipuisi unohduksiin. Tätä unelmaansa hän pääsi toteuttamaan osana virkaansa Åbo Akademilla. Nykyään Anderssonin aloittamat kokoelmat muodostavat yhden Suomen suurimmista musiikkiarkistoista ja sisältävät myös laajan esine- ja soitinkokoelman.

Tammikuun esineenä esittelemme Sibelius-museon soitinkokoelmaan ensimmäisenä saapuneet soittimet: kolme intialaista rumpua. Otto Anderssonin kirjaamien lahjoitustietojen mukaan rummut lahjoitti Åbo Akademin musiikkihistoriallisiin kokoelmiin laivanvarustaja Curt Mattson vuonna 1928. Rummut olivat saapuneet Mumbaista Turkuun Mattsonin toimeksiannosta ”ahvenanmaalaisen merikapteenin” mukana. Mattson lahjoitti kokoelmiin myöhemmin myös noin 30 muuta soitinta, joita hän hankki erityisesti berliiniläisen Wennerscheidin taide- ja musiikkiantikvaarin välityksellä. Åbo Akademin asiat kiinnostivat Mattsonia läheisesti: olihan hänen isänsä, laivanvarustaja Robert Mattson, vuonna 1926 lahjoittanut Åbo Akademille varat musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professuurin perustamiseen.

Anderssonin mukaan mainintoja vastaavista rummuista löytyy kirjallisista lähteistä jo 400-luvulta eaa. Hänen tarkastelemiensa legendojen mukaan rumpujen keksijä on itse hindujumala Brahma. Andersson myös kertoo kuulleensa, että tullakseen hyväksi rumpaliksi ihmisen tulee harjoitella miltei koko elämänsä ajan. Näiden tietojen lisäksi kartuntaluetteloon on kirjattu rumpujen mitat, materiaalit ja yksityiskohtia niiden soittotekniikasta.

On perusteltua kysyä, miksi suomalaiseen musiikkihistorialliseen kokoelmaan haluttiin ulkomaisia soittimia, joilla ei ollut minkäänlaisia yhteyksiä Suomeen. Otto Anderssonin unelma 100 vuotta sitten oli kuitenkin luoda kokoelmiinsa musiikillinen maailma pienoiskoossa: Hän toivoi, että Åbo Akademin kokoelmat sisältäisivät jotain kaikista maailman musiikkikulttuureista. Näin hekin, joilla ei ollut mahdollisuutta matkustaa ulkomaille tutustumaan muihin kulttuureihin, pystyisivät tekemään niin kotimaasta käsin museokokoelmiin tutustumalla. Sibelius-museon kokoelmissa onkin melko paljon ulkomaisia soittimia. Samanlainen ajatus maailmasta pienoiskoossa sisältyy myös useisiin muihin kulttuurihistoriallisiin museokokoelmiin. Ajan myötä Sibelius-museon kokoelmatehtävä kuitenkin on terävöitynyt ja painottunut selkeämmin kotimaiseen musiikinhistoriaan ja musiikkikulttuuriin. Nykyään otamme vastaan sellaisia lahjoituksia, jotka tavalla tai toisella liittyvät suomalaiseen musiikkielämään.

Kuukauden esine -postaussarjassa Sibelius-museon kokoelmahenkilökunta esittelee valikoituja objekteja museon kokoelmista. Vuonna 2026 postaukset julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona.