Kuukauden esine: Catherine Walter-Kühnen rintakoru

07.10.2026

Museoissa tehdään toisinaan niin sanottuja museolöytöjä – kokoelmia inventoitaessa saattaa yllättäen putkahtaa esiin museo-objekteja, joiden olemassaolo on syystä tai toisesta jäänyt kirjaamatta kokoelmahallintajärjestelmään. Nämä esineet ovat kyllä aikanaan olleet henkilökunnan tiedossa, mutta esimerkiksi henkilöstömuutokset ovat saattaneet johtaa siihen, että museo-objekti jääkin tavallista pidemmäksi aikaa odottamaan luettelointia ja näin tavallaan katoaa kokoelmiin.

Lokakuun esine Kuukauden esine -sarjassa on juuri edellä mainitun kaltainen museolöytö. Se on lahjoitettu museolle yli 25 vuotta sitten ja talletettu aikanaan huolellisesti lahjoittajatietoineen, mutta esinettä ei ollut luetteloitu, eikä sitä siksi löytynyt kokoelmahallintajärjestelmästä. Kyseessä on kultainen, timantein koristeltu rintakoru, jota koristaa Venäjän keisarillinen vaakuna kaksipäisine kotkineen. Korun taakse on kaiverrettu teksti: C. Walter-Kühne. De l’empereur Nicolas II. Kokoelmatyöntekijän kiinnostus heräsi välittömästi: Kuka oli C. Walter-Kühne? Millainen yhteys hänellä oli Venäjän tsaariin?

13793 — Museolle lahjoitettujen Walter-Kühnen valokuvien joukossa on myös kuva rintakorusta. Sen taustapuolella olevan tekstin mukaan koru on lahja keisari Nikolai II:lta ”Pietarin konservatorion professorille”. Catherine Walter-Kühne toimi harpunsoiton professorina Pietarin konservatoriossa vuosina 1904–1917.

Kuukauden esine: Catherine Walter-Kühnen rintakoru. — Museolle lahjoitettujen Walter-Kühnen valokuvien joukossa on myös kuva rintakorusta. Sen taustapuolella olevan tekstin mukaan koru on lahja keisari Nikolai II:lta ”Pietarin konservatorion professorille”. Catherine Walter-Kühne toimi harpunsoiton professorina Pietarin konservatoriossa vuosina 1904–1917.

Museon tietokannasta löytyi muutamia valokuvia harpisti Catherine Walter-Kühnestä, ja pian kävi ilmi, että kyseiset valokuvat oli lahjoitettu samaan aikaan rintakorun kanssa. Korun alkuperäisen omistajan henkilöllisyys oli siis selvä. Catherine Walter-Kühne (1870–1931) oli venäläinen pianisti, harpisti ja kuuluisa harppupedagogi. Hänen vanhempansa olivat kotoisin saksasta; isä Adolf Kühne soitti kontrabassoa keisarillisen oopperan orkesterissa ja äiti Eugenie Borkum piti sisäoppilaitosta Pietarissa. Catherine Kühne aloitti opinnot Pietarin konservatoriossa jo 11-vuotiaana soittaen pianoa – muun muassa Anton Rubinsteinin johdolla – sekä harppua, josta tuli hänen pääsoittimensa usean vuosikymmenen ajaksi. Ensimmäiset julkiset esiintymisensä harpistina Catherine teki jo 13-vuotiaana. Myös hänen nuorempi sisarensa Eugenie Kühne soitti harppua ja esiintyi konserteissa.

Catherine Walter-Kühne ja harppu — Catherine Walter-Kühne.

Sisarukset Eugenie ja Catherine Kühne poseeraavat harpun kanssa — Catherine Walter-Kühne.

Muusikko Adolf Kühnen perhe vietti kesäisin aikaa Suomessa vieraillen muun muassa Hangon kylpylässä, jonka järjestämissä konserteissa harpistityttäret Catherine ja Eugenie esiintyivät 1890-luvun alussa. Molemmat Kühnen sisarukset olivat myös mukana kapellimestari Robert Kajanuksen järjestämässä Hector Berlioz’n Faust-produktiossa, joka esitettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa huhtikuussa 1894. Faust-konserttien lisäksi Kühnen sisarukset esiintyivät samoihin aikoihin solisteina myös muutamassa muussa Helsingin orkesteriyhdistyksen konsertissa.

Faust 1894 affisch scaled — Faust-konsertin juliste vuodelta 1894.

Vuonna 1892 Walter-Kühne sai kunnian esiintyä keisarilliselle perheelle, ja pian tämän jälkeen hänet nimitettiin keisarinna Maria Feodorovnan – joka oli itsekin amatööriharpisti – määräyksestä Smolnan aatelisneitojen instituutin harpunsoiton opettajaksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1911 saakka. Vuosina 1904–1917 Walter-Kühne toimi harpunsoiton opettajana myös Pietarin konservatoriossa, jossa hänen oppilaitaan olivat useat sittemmin kuuluisat venäläiset harpistit, kuten esimerkiksi Vera Dulova ja Ksenia Erdely. Myös Robert Kajanuksen tyttäret, suomalaiset harpistit Aino Kajanus-Mangström ja Lilli Kajanus-Blenner, opiskelivat Pietarin konservatoriossa 1900-luvun alussa muun muassa Walter-Kühnen johdolla.

Catherine Walter-Kühne oli suosittu esiintyjä Pietarin aristokraattisissa salongeissa; hänellä oli keskeinen rooli siinä, että harppu sai vähitellen tunnustusta konserttien soolosoittimena. Hän oli myös ensimmäinen, joka esitti Venäjällä julkisesti harppu- ja orkesterikonserton. Opetustoimensa ohella Walter-Kühne teki sovituksia ja fantasioita harpulle useista aikakauden suosituista oopperoista ja muista orkesteriteoksista. Hänen sovituksiaan soitetaan edelleen; eräs tunnetuimmista on Fantasia Pjotr Tschaikovskyn oopperan Jevgeni Onegin teemoista.

Catherine avioitui Pietarissa Schröderin pianotehtaan johtajan, soitinrakentaja Ulrich F. Walterin kanssa, ja heidän perheeseensä syntyi viisi lasta. Vuoden 1917 vallankumous ajoi osan Walter-Kühnen perheestä maanpakoon, ja he asettuivat asumaan Saksaan, Rostockiin. Vuoden 1919 jälkeen Catherine Walter-Kühne ei ilmeisesti esiintynyt enää lainkaan harpistina vaan antoi ainoastaan pianokonsertteja. Hän kuoli Rostockissa maaliskuussa 1931.

Kirjallisuutta:

Grönke, Kadja: Kühne, Walter-Kühne, Walter-Kiune, Walter-Kuhne, Catherine, Catharine, Ekaterina Adolfowna (Europäische Instrumentalistinnen des 18. und 19. Jahrhunderts)
Podguzova, Marina M.: Ekaterina Walter-Kühne: At the Crossroads of Times. The Fate of Russian Cultural Figures Abroad (2024)
Podguzova, Marina M.: Ekaterina Walter-Kühne: The Art of Pedagogy (2024)
Podguzova, Marina M.: Ekaterina Walter-Kühne (1870–1931). Experience of performing search (2025)
Tyrväinen, Helena: ‘The restless and searching spirit of the 1890s — Berlioz’s La Damnation de Faust in Helsinki’. (2010)
Zingg, Irina: History of the Russian Harp School (2021)

Kuukauden esine -postaussarjassa Sibelius-museon kokoelmahenkilökunta esittelee valikoituja objekteja museon kokoelmista. Vuonna 2026 postaukset julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona.