Sibelius-museon arkkitehtuuri, osa 1 - Sibeliusmuseum Siirry pääsisältöön
← Takaisin

Sibelius-museon arkkitehtuuri, osa 1

17.06.2021

Oheinen video on osa videosarjaa, jossa voit tutustua Sibelius-museon arkkitehtuuriin! Sibelius-museo on Suomen ensimmäinen musiikkimuseo, jonka perusti Åbo Akademin ensimmäinen musiikkitieteen professori, Otto Andersson. Museo on myös yksi harvoista suomalaisista museorakennuksista, joka on alun perin suunniteltu museorakennukseksi. On myös harvinaista maailmanlaajuisesti että musiikkimuseo sijaitsee rakennuksessa, joka on alun perin suunniteltu nimenomaan musiikkimuseoksi. Kaksi esimerkkiä maailmalta on Glinka-museo Moskovassa sekä Experience Music Project -museo Seattlessa, jonka arkkitehti Frank Gehry suunnitteli Jimi Hendrixin kitaran muotoiseksi!

Naapurin valkoinen puutalo osoiteessa Piispankatu 15, jossa juuri avattu ravintola Grädda nykyään sijaitsee, toimi ennen vanhaan Sibelius-museon museorakennuksena. Mutta koska puutalossa oli palovaara sekä liian ahtaat tilat museon kasvavalle kokoelmalle, päätettiin rakentaa uusi museorakennus. Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen vuonna 1957 myös Sibelius-Seura ilmaisi toivomuksensa uudesta museorakennuksesta.

Nykyisen museorakennuksen piirsi arkkitehti Woldemar Baeckman ja se otettiin käyttöön 1968, Sibeliuksen vuonna 1965 järjestetyn 100-vuotisjuhlan suunnitelman mukaan. Baeckman opiskeli arkkitehdiksi Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa. Hän perusti kollegansa Hugo Harmian kanssa oman arkkitehtuuritoimiston 1940; toimistosta tuli hyvin menestyksekäs ja tuli tutuksi suurelle yleisölle eri arkkitehtuurikilpailujen kautta. Baeckman loi työsuhteen Åbo Akademihin 1956, jolloin hän sai tehtäväkseen laajentaa akatemiakirjaston päärakennuksen.

1960-luvulla Baeckmanin romanttiseen tyylin oli jo kehittynyt rationaalisia ja veistoksellisiä piirteitä, niin kuin myös suomalaisessa arkkitehtuurissa ylipäänsä. Sibelius-museo edustaa suomalaista modernismia, niin sanottua betonibrutalismia, joka oli 1960-luvulle tyypillistä betoniarkkitehtuuria. Baeckman halusi mukauttaa museorakennuksen ympäristöönsä; minimalistisen, matalan ja vaakasuoran rakennuksen kuului sulautua yhteen miljöönsä kanssa. Museo oli aikanaan moderni niin teknisesti kuin arkkitehtonisesti.

Uusi museorakennus herätti voimakkaita tunteita ja vilkasta keskustelua turkulaisten keskuudessa; betoniarkkitehtuurin nähtiin luovan jännitteen ympäröivään historialliseen empireympäristöön ja keskiaikaiseen tuomiokirkkoon. Sanomalehdet puolestaan olivat pääsääntöisesti positiivisesti suhtautuneita museoon, ja Baeckman luki itse Sibelius-museon parhaimpien töittensä joukkoon.

Oli miten oli, Sibelius-museo edustaa ainutlaatuista arkkitehtuuria ja on tänä päivänä suojeltu kohde!

Jannica Grönroos