Fredagar på Sibbe: Charlemagne Palestine
Peruslippu 25€ (+palvelumaksu)
Opiskelijat/ eläkeläiset/ lapset 15€ (+palvelumaksu)
Sibelius-museo ja the Museum of Sound* tarjoavat Charlemagne Palestinen ainutkertaisen esityksen Sibelius-museon konserttisalissa. Samalla konsertti juhlistaa hänen 50 vuotta täyttävää teostaan Strumming Music.
Kokeellisen musiikin säveltäjä ja taiteilija Charlemagne Palestine (s. 1947) on elävä legenda, joka on ollut muovaamassa ääniperfomansseja taiteen ja kokeellisen musiikin kentillä. Palestine oli osa New Yorkin kokeellisen musiikin ja taiteen skeneä 1960-luvulla yhdessä mm. Tony Conradin, Pandit Pran Nathin ja elokuvantekijä Kenneth Angerin kanssa. Hän on toteuttanut useita performansseja yhdessä ylistetyn tanssijan ja koreografin Simone Fortin kanssa. Palestine käyttää esityksissään mm. urkuja, carillonia, flyygeliä ja lelukoneita. Hänen installaatiomaiset esityksensä sisältävät pehmoleluja, teddykarhuja ja tekstiilejä. Pehmolelut ja teddykarhut ovat keskeisiä kanssaesiintyjiä Palestinen teoksissa.
Palestinen esityksiä voidaan kuvata sielukkaina ja ekspressionistisina soivien drone-äänien muodostaessa veistoksellisen kokonaisuuden esitystilaan.
Charlemagne Palestine syntyi Brooklynissa, New Yorkissa 1947. Hän on äänitaiteilija, säveltäjä, esiintyjä, sekä video- ja installaatiotaiteilija. Palestine opiskeli New York Universityssa, Columbia Universityssa, Mannes College of Musicissa ja California Institute of Artsissa.
Palestine kuuluu samaan joukkoon Philip Glassin, Terry Rileyn, Phill Niblockin ja Tony Conradin kanssa. Hän on luonut intensiivisiä ja ritualistisia musiikillisia jatkumoita elektronisille äänilähteille, carilloneille, pilliuruille, pianoille, lauluäänelle ja muille kosketinsoittimille 1960-luvulta lähtien. Alun perin kanttoriksi ja myöhemmin carilloninsoittajaksi kouluttautunut säveltäjä-muusikko aina esittää omia teoksiaan solistina. Elektroniset jatkumoteokset olivat hänen ensimmäisiä merkittäviä töitään. Hän alkoi varhaisessa vaiheessa kehittelemään erilaisia sointeja erityisesti suurella määrällä elektronisia oskillaattoreita sekä Moogin, Buchlan, Sergen ja Arpin ja Oberheimin kehittämillä filttereillä. Nämä soinnit saattoivat kestää tunneista useisiin päiviin, tutkaillen hitaita ja vaiheittaisia sointivärin muutoksia ja huojunnan variaatioita. Näitä teoksia hän kutsui nimellä ”Golden Sonorities”, tai ”Kultaisen soinnin etsintä”. Palestinen teos ”Strumming” vahvistetuille pianoille kehittää harmonioita, dissonansseja ja klustereita, joiden fyysinen voima puskee pianon niin kauas äänten äärirajoille, ettei sen sointi enää muistuta pianoa, mahdollisesti jopa saaden sen itsekseen epävireeseen, luoden uudenlaisen monispektrisen elektroakustisen äänikoneen. Yksi hänen lempipianoistaan on 9 jalkaa pitkä Bösendorfer, joka soi 9 puolisäveltä matalampaa kuin mikään muu piano maailmassa, sekä Borgato, kaksirunkoinen flyygeli, jonka toista osaa soitetaan käsillä ja toista jaloilla.
Palestinen ”Schlingen Blängen”, jatkumoteos pilliuruille, jossa perinteisen kirkko- tai teatteriurun kaikki erilaiset ja muuttuvat sointirekisterit sulautuvat ja kehittyvät alkemianomaisesti ”Kultaista sointia” etsien. Tähän hän käyttää ainutlaatuista sointia pidentävää tekniikkaa, joka sallii teoksissa satojen tai tuhansien hienovaraisten urkusointien muodostaa massiivinen, maaginen äänimyrsky, joka soi vuorovaikutuksessa kirkon tai teatterisalin arkkitehtuurin kanssa. Lauluteoksista mainitsemisen arvoisia ovat eepoksenomainen kaksituntinen ”Karenina”, jossa Palestine laulaa aavemaisella kontratenoriäänellä falsetissa, sekä ääni/liike-videot, joissa hän laulaa hitaasti vaihtuvia vokaaleja ja yläsäveliä, liikkuen tiloissa ja paikoissa samalla esittäen toistuvia, intensiivisiä shamanistisia liikkeellisiä rituaaleja, kuten seinää päin heittäytyminen, juokseminen ja kaatuminen labyrinttimäisissä tiloissa, laulaminen moottoripyörän tai huvipuistolaitteiden kyydissä.
Palestine lopetti esiintymisen 1980-luvun alusta 1990-luvun puoleen väliin, keskittyen kokonaan pehmoeläimistä muodostuviin installaatioteoksiin. Nämä teokset ovat aina merkittävä osa Palestinen performansseja. Palattuaan takaisin esiintymislavoille, Palestine on uudelleenjulkaissut 1960- ja 1970-luvuilla äänittämiään teoksia CD:llä ja vinyylillä, luonut ja äänittänyt monia uusia teoksia, sekä tehnyt äänityksiä yhteistyössä monien artistien kanssa, esimerkiksi Pansonic, Simone Forti, Tony Conrad, Rhys Chathamm, Perlonex ja Gol. Nykyään hän esiintyy säännöllisesti konserttisaleissa ja festivaaleilla. Hänen multimediainstallaatioitaan on esillä maailmanlaajuisesti.
Charlemagne Palestine asuu ja työskentelee Belgian Brysselissä.
Charlemagne Palestinea pidetään minimalistisen musiikin pioneerina, vaikka hän itse kieltäytyy allekirjoittamasta tätä luokittelua. Hänen toisteiset pianoteoksensa ovat ennemmin osa laajempaa yhtenäistaideteosta, joka yhdistää installaatioita ja performansseja. Soittaessaan pehmoeläinten ympäröimää flyygeliä, Palestine päästää valloilleen äänirakenteen, joka muuntaa erilaisuuden ja toiston monimutkaisiksi ääniklustereiksi.
*museum of sound
The Museum of Sound on muuttuva ja alati liikkeessä oleva konsepti, jonka juuret ovat äänen ytimessä, vailla tiettyä pysyvää paikkaa. Projektin korostama viesti on, että äänen museo voi olla monen muotoinen ja kokoinen, joko fyysisenä muuttuvana paikkana, tai eri alustoilla kuten verkossa, äänitejulkaisuina tai painettuna. Museon toiminnassa on mukana löyhä ja alati muuttuva kuva-, ääni- ja musiikkitaiteilijoiden verkosto.
The Museum of Sound -projekti syntyi Kiasman Mika Vainio 50Hz -näyttelyn yhteydessä syksyllä 2020. Pandemiavuosien tapahtumarajoitusten vuoksi The Museum of Sound aloitti toimintansa rakentamalla nk. kuunteluhuoneita moninaisiin arkkitehtonisesti ja käsitteellisesti mielenkiintoisiin tiloihin. Yksi näistä kuunteluhuoneista toteutettiin Sibelius-museoon joulukuussa 2021.
Palvelumaksu koskee Lippupisteestä ostettuja lippuja.