Arkitektuuri

Sibelius-museon museorakennus on eräs Suomen 1960-luvun modernismin omalaatuisimmista luomuksista. Sen yksinkertainen ja jäykkä, mutta samalla jännittävä ja ainutlaatuinen muotokieli houkuttelee  arkkitehtuurista kiinnostuneita vierailijoita maailman eri puolilta. Museorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1968 ja sen on suunnitellut arkkitehti Woldemar Baeckman, joka suunnitteli myös monia muita yliopistorakennuksia. Museorakennus on mukana docomomon listalla rakennuksista, jotka ovat erityisen merkityksillisiä suomalaiselle modernille arkkitehtuurille.

Matala museorakennus eroaa selvästi ympäristönsä muista yliopistorakennuksista, jotka kaikki ovat peräisin 1800-luvulta. Museorakennuksessa on kaksi kerrosta, joista toinen sijaitsee maanpinnan alapuolella ja siellä on näyttely- ja arkistotiloja sekä luentosali. Museo on rakennettu konserttisalin, nk. Sibelius-salin, ympärille. Konserttisalin läheisyydessä sijaitsee neliön muotoinen atriumpiha, jota ympäröivät työhuone- ja muut museotilat. Museon alkuperäinen sisustus, kuten valaisimet ja tuolit, on sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin käsialaa ja atriumpihan on suunnitellut puutarha-arkkitehti Marja-Liisa Rosenbröjer. Sisustusarkkitehti Assi Sandelin on myöhemmin täydentänyt museon sisustusta (2002) ja atriumpihan on suunnitellut uudelleen arkkitehti Pia Sabelström (2019). Atriumpiha on nykyään avoinna kävijöille ja siellä järjestetään konsertteja kesäaikaan.